Jo on aikoihin eletty! Intersektionaalisen feminismin uusin näytös ja tasa-arvon irvikuva nähtiin taas syyskuun alussa, jolloin Helsingissä oli järjestetty alakoululaisille sukupuolineutraalit urheilukisat. Kyllä Minna Canth kääntyisi haudassaan, jos kuulisi. Lopputuloksena kisoissa oli tietenkin vahva yliedustus pojilla mitaleissa. Kaiken lisäksi on hyvä huomioida, että erot olisivat olleet vielä suurempia, jos kyse olisi ollut aikuisista. Tytöt nimittäin kehittyvät poikia vikkelämmin.
Feminismin uusimman suuntauksen hulluus ja järjettömyys piilee siinä, ettei sillä ole mitään tekemistä naisten oikeuksien ja tasa-arvon kanssa. Kun ei voida myöntää selviä biologisia totuuksia, ajaudutaan tämänkaltaisiin järjettömyyksiin, joissa poljetaan naisten ja tyttöjen oikeuksia. Urheilussa molemmille sukupuolille on omat sarjansa nimenomaan biologisten eroavaisuuksien takia. Meidän pitäisi ehdottomasti ennemmin rohkaista lapsiamme olemaan sellaisia tyttöjä tai poikia kuin ovat.
Urheilun tasa-arvokeskusteluun on viimevuosina myös liitetty transihmiset, jotka kokevat olevansa väärässä sukupuolessa. Meidän ei tule missään nimessä hyväksyä tilannetta, jossa biologinen mies kilpailee naisten sarjassa. Ikäväkseni olen saanut huomata, että tästä on jo esimerkkitapauksia. Esimerkeistä näkee, miten kylmä kyyti naisille on, kun miehet kilpailevat samoissa sarjoissa. Pidetään siis huolta, ettei riistetä lapsiltamme urheilun iloa laittamalla tyttöjä ja poikia samoihin sarjoihin. Terve maalaisjärki voittakoon!