Suomi on päässyt nauttimaan maailman parhaasta koulutusjärjestelmästä sekä korkeasti koulutettujen ja motivoituneiden opettajien kädenjäljestä. Perusasioissa pysymällä olemme niittäneet mainetta maailmalla ja kasvattaneet lapsia ja nuoria joiden perustaidot antavat eväät jatko opintoihin ja mahdollisuuden puhjeta täyteen kukoistukseen.
Nyt tilastoja katsellessa ja alan ammattilaisten tilannekuvaa kuunnellessa täytyy rehellisesti todeta olevamme vedenjakajalla: koulutusjärjestelmämme laadun takaaminen edellyttää vahvaa investointia koulutukseen ja etenkin sen kivijalkaan. Koulun on pystyttävä tarjoamaan perustaidot jokaiselle, sillä ilman niitä jatko-opinnot tai jatkuvasti koventuvassa työelämässä pärjääminen eivät voi onnistua.
Laskevat oppimistulokset ja radikaalisti eriytyvä osaaminen eivät käänny nousuun itsestään, vaan se vaatii rahaa ja keskittymistä koulun perustehtäviin. Se on investointi tule-vaisuuteen, mikä maksaa itsensä takaisin moninkertaisesti.
Helsinki näyttää tässä tilanteessa kammottavaa esimerkkiä siitä, miten käytämme valtion ja kuntien varoja täysin vääriin asioihin ja säästämme tärkeimmistä. Osassa Helsingin kouluja oppilaat opiskelevat säästösyistä kokonaan ilman koulukirjoja tai kirjoja vuorotellaan muiden oppilaiden kanssa. Tämä jos mikä tappaa oppimisen ilon.
Kaikille yhdenvertainen ja korkealaatuinen koulutus maamme jokaisessa kunnassa varmistetaan vain perusrahoitusta lisäämällä sekä pitämällä huolta opettajien jaksamisesta ja koko kouluyhteisön hyvinvoinnista. Pelkät kauniit sanat juhlapuheissa eivät enää auta, tarvitsemme tekoja!