Tuusulan palveluverkkosuunnitelmaa on rakennettu viime valtuustokauden alusta lähtien. Vakavat sisäilmaongelmat koulu- ja varhaiskasvatusyksiköissämme antoivat tarvittavan sysäyksen nollatoleranssille asettamiselle sisäilmaongelmille. Terveellisten ja turvallisten tilojen tarjoaminen kiireellisesti ja yhdenvertaisesti kaikille käyttäjille oppilaista henkilökuntaan ohjasi palveluverkkosuunnitelmamme laatimista ja toimeenpanoa. Lisäksi asetimme tavoitteeksemme olla myös opetuksen laadun suhteen kasvatuksen ja koulutuksen kärkikunta.
Opetus Tuusulassa onkin hyvällä tasolla. Sivistystoimi on tehnyt hyvää työtä. Turvallisuudessa ja terveysturvallisuudessa meillä on kuitenkin haasteita. Palveluverkon toteutus ei ole sujunut aivan suunnitelmien mukaan. Opetus sisäilmaongelmaisissa kouluissa jatkuu nykysuunnitelmia seuraamalla vuosia suunniteltua pidempään. Kampushankkeiden kilpailutuksissa ja suunnittelussa on tullut kriittisiä virheitä. Ongelmatilanteissa ei ole kyetty ketteriin, kustannustehokkaisiin sekä käyttäjälähtöisiin ratkaisuihin, esim. Kirkonkylän koulun kohdalla, tai hankkeita ei ole saatu eteenpäin, koska esim. kaavoitus on seissyt useita vuosia ilman toimenpiteitä, kuten Lahelassa. Palveluverkkosuunnitelman toimeenpanon ja sisäilmaongelmaisten rakennusten korvaamisen kustannukset menivät jo suunnitteluvaiheessa talouden ja kunnan lainakannan kipurajoilla.
Korona on aiheuttanut kuitenkin ennennäkemätöntä painetta kuntatalouden kestävyydelle. Se on edesauttanut myös välillisten kustannusten rajua nousua: rakentamisen kustannukset ovat koronan seurauksena nousseet ja rakennusmateriaalien saatavuus on heikentynyt. Kampushankkeiden kustannusnousujen hallinta ei näytä olevan täysin kunnossa. Esimerkiksi Kirkonkylän koulukampuksen hankekustannukset ovat nousseet 20,6 % ja Riihikallion 14 % valtuuston päätösten aikaisesta kustannustasosta. Lisäksi kunnan teknisen toimen resurssit ovat kaventuneet ja jatkuva hankekustannusten nousu ja koulujen valmistumisen viivästyminen entisestään näyttävät teknisen toimen arvioiden mukaan hyvin todennäköiseltä.
Samalla kun ennusteiden mukaan lapsia syntyy ja muuttaa kuntaamme yhä vähenevissä määrin, ovat sote-kustannuksemme ja eritoten ikäihmisten määrä ja hoivan tarve olleet jyrkässä kasvusuunnassa. Tarvitsemme kuntalaistemme tueksi monimuotoisia ratkaisuja palveluiden ja tilojen tuottamiselle, vauvasta vaariin – myös pidemmälle tulevaisuuteen ennustaen. Miten rakennamme palvelukiinteistöverkkoa, joka vastaa näihin tarpeisiin joustavasti; jolla voidaan tarjota riittävän nopeita ratkaisuja akuutteihin palvelutarpeisiin; tiloja, joita on helppo huoltaa, supistaa tai laajentaa tai korvata tarvittaessa; joita voidaan siirtää eri alueelle palvelutarpeiden tai asukaspohjan muuttuessa; joita voidaan muuntaa eri käyttötarkoituksiin päiväkotien, koulujen, hoivatilojen tarpeiden ilmetessä? Sellaisia tiloja, jotka eivät ole parissakymmenessä vuodessa purkukelpoisia?
Meidän pitää palauttaa mieliimme se syy, miksi lähdimme palveluverkkouudistustamme sivistystoimen osalta tekemään. Emme voi pakottaa lapsia ja opettajia oleskelemaan pitkitetysti sisäilmaongelmaisissa tiloissa. Ja meidän tulee taata uusien tilojen olevan turvallisia. Meidän tulee olla samalla taloudenhoidossamme vastuullisia. Emme voi jäädä seuraamaan vierestä kustannusten jatkuvaa nousua ja kouluhankkeiden valmistumisen jatkuvaa lykkäytymistä. Riskien välttämiseksi meidän tulisi rakentaa palveluverkkomme kerralla kustannustehokkaasti, muuntojoustavasti ja pitkäikäisesti, hyväksymättä rakennusvirheitä ja riskirakenteita, jotka aiheuttavat sisäilmasairastumisia, kuten Roinilan ja Pellavan uusissa päiväkotirakennuksissa.
Palveluverkkomme toteutusta tulisikin tarkastella nyt ketterästi, avarakatseisesti ja rakennusten käyttäjien etu kirkkaana suunnitelmaa ohjaten. Alueemme muut kaupungit ovat mm. vastanneet jo sisäilmaongelmiin ja toimintaympäristön muutoksiin nopeasti, tehokkaasti ja käyttäjä-/asukaslähtöisesti, ja toteuttaneet muuntojoustavia ratkaisuja uusissa kouluhankkeissaan menestyksekkäästi. Viime vuosina modulaariset rakentajat ovat myös osoittaneet, että suuriakin kouluja voidaan rakentaa nopeasti, laadukkaasti ja kustannustehokkaasti. Meidän tuleekin antaa palveluverkkokilpailutuksissamme mahdollisuus myös muuntojoustavien, modulaaristen kokonaisuuksien tarjoamiselle, kuten naapurimme ovat tehneet. Tähän asti kuntamme ei ole tarjonnut edes tällaista mahdollisuutta huomioitavaksi hankkeita suunnitellessa. Tätä Kati Lepojärvi esitti kunnanhallituksessa 29.11. ja asiasta äänestettiin. Esitys kaatui äänin 7–6, mutta Lepojärvi tulee esittämään tätä myös 13.12. valtuuston kokouksessa. Aiheesta on vireillä myös Lepojärven tekemä aloite, jonka on allekirjoittanut suuri määrä valtuutettuja eri ryhmistä)
Mitä tämä käytännössä tarkoittaisi? Ajatellaanpa esimerkiksi Kirkonkylän koulun tapausta. Ketterällä kaavamuutoksella ja pysyvällä modulaarisella kouluratkaisulla olisi voitu vastata koulun käyttäjien akuutteihin tarpeisiin. Samalla olisi voitu välttää paljon vaivaa – lasten kuljettelua ympäri Tuusulaa, väistörakennusten päätähuimaavat siirtokustannukset ja hankalan, kalliin väistöajan pitkittyminen. Olisi yksinkertaisesti säästetty useita miljoonia rahaa ja lasten ja vanhempien hermoja ja vaivaa. Koulu rakentuisi n. 9 kuukaudessa ja keskimäärin 20 % edullisempaan hintaan kuin perinteinen betonirakennus. Lahelan koulukampus saataisiin rakennettua myös vastaavassa ajassa, vastaavin kustannussäästöin, sen sijaan, että valmistumisaika-arvio karkaa koko ajan pidemmälle. Muut kunnat ovat jo löytäneet ketteriä, taloudellisia ja terveysturvallisia ratkaisuja palveluverkkohankkeidensa toteuttamiseksi. Otetaan mallia näistä hyvistä käytänteistä Tuusulan palveluverkon hankesuunnittelun ohjaamisessa!