Liian moni lapsi on uhri varhaiskasvatuksen säästötoimenpiteille ja huonolle johtamiselle
Asioista täytyy puhua suoraan: tutkimusten mukaan melkein kaikki lastenhoitajat harkitsevat alanvaihtoa. Kriisejä on tällä hetkellä lähes joka alalla ja varhaiskasvatuksen hätätila on vain yksi niistä. On vain ajan kysymys, milloin jotain oikeasti vakavaa sattuu. Emme me voi jäädä odottamaan, vaan on toimittava ennaltaehkäisevästi.
Kentältä saamani viestien määrä on valtava ja niissä toistuvat samat laajaalaiset ongelmat: yksin oleminen ryhmän kanssa, henkilökuntavajeen salailu, epärealistiset vaatimukset johdolta, väkivaltatilanteet, ryhmien rakenne (esimerkiksi valtava määrä eri kulttuureja) ja ylisuuret koot, palkankorotusten puuttuminen koulutuksista huolimatta, avustajien huutava tarve ja vaaratilanteiden määrän runsas kasvu.
Työkuormituksen kasvaminen on seurasta henkilöstövajeesta ja huonosta johtamisesta. Jos ei ole mahdollisuutta syödä, juoda tai käydä vessassa työpäivän aikana, ei työolot ole inhimilliset. Samalla ylhäältä valuu lisää paperilla hienoilta näyttäviä vaatimuksia, mitkä on kuitenkin mahdoton toteuttaa. Tilannetta ei auta se tosiasia, että varhaiskasvatuksen työntekijöistä moni ei uskalla ilmoittaa lastenhoitoon liittyvistä epäkohdista, koska pelkää niistä koituvan seurauksia itselleen.
Henkilövajetta koitetaan palkata vaihtuvilla sijaisilla, vaikka useiden arvioiden mukaan vuokratyön hinta on ainakin kaksinkertainen verrattuna oman työntekijän palkkaamiseen. Aivojen kehityksen näkökulmasta ennen kouluikää tapahtuu valtavasti, sekä hyvässä että huonossa. Se mitä tapahtuu tällä hetkellä varhaiskasvatuksessa on myrkkyä lapsen kehitykselle: jatkuva henkilöstöpula, turvattomuus, jatkuvasti vaihtuvat aikuiset ja ylisuuret ryhmät vain muutaman mainitakseni.
Nykyisen hallituksen päätös laskea varhaiskasvatuksen maksuja lisää entisestään lasten määrää päiväkodeissa mikä on tässä tilanteessa käsittämätön ratkaisu räjäyttäen ongelman käsiin. Helpotusta tilanteeseen tulisi hakea lainsäädäntömuutosten kautta, koulutuspaikkoja lisäämällä, palkkausta ja johtamista parantamalla. Henkilökunta on uupunutta ja tämä heijastuu myös alan houkuttelevuuden heikentymisenä. Varhaiskasvatuksen opettajankoulutuksen hakijamäärät ovat vähentyneet radikaalisti. Vuonna 2021 oli lähes 5 000 hakijaa, mutta tänä vuonna enää alle 2 500.
Surullisinta tilanteessa on, että varhaiskasvatuksen ongelmista maksavat tulevaisuutemme eli lapset. Koulutus on investointi. Siksi varhaiskasvatuksen tai koulutuksen rahoitusta ei pidä käsitellä kulueränä vaan sijoituksena mikä maksaa itsensä aina takaisin.