Skip links

Kolumni nuorten tekemistä henkirikoksista 6.1.2021 Keski-Uusimaa lehdessä

Alle 18-vuotiaiden tekemät henkirikokset ovat lisääntyneet huolestuttavasti. Väkivaltaisesta henkirikoksesta epäiltyjä alaikäisiä oli vuonna 2019 yhdeksän. Viime vuonna luku moninkertaistui yli neljäänkymmeneen. Väkivaltaisuus näkyy nyt myös yhä pienempien lasten keskuudessa, sillä jo päiväkoti-ikäiset kohdistavat toisiinsa fyysistä väkivaltaa.

Koulukiusaaminen on ollut vuosia pienessä laskussa, mutta samaan aikaan puhdas väkivalta on lisääntynyt. Miksi ongelmaan puuttuminen on tärkeää? Suurin haitta on toki kiusaamisesta ja väkivallasta syntyvä valtava inhimillinen tuska. Toisena, eikä ollenkaan vähäisenä, ovat kustannukset. Valtiontalouden tarkastusviraston arvion mukaan jokainen syrjäytynyt nuori maksaa elämänsä aikana yhteiskunnalle noin 1,2 miljoonaa euroa. Lukua voi peilata siihen, että vuonna 2019 työelämästä ja koulupolulta syrjäytyneitä nuoria (15–29-vuotiaita) oli noin 60 000.

Kiusaamiseen kiteytyy ikävä kyllä muutamia päättäjien ja poliitikkojen isoja ongelmia. Asioista puhuminen on helppoa, mutta vasta teot ratkaisevat. Puoluepoliittinen ristiveto jarruttaa päätöksentekoa. Tällaisten ongelmien luulisi olevan yhteisiä, mutta ikävä kyllä niin ei ole. Omaa ääntä rakastetaan liikaa, kun pitäisi osata myös kuunnella esimerkiksi nuorten parissa työskenteleviä. Myös nuoret itse ovat kertoneet kuinka kiusaaminen on muuttunut raaemmaksi, mutta onko heitä kuunneltu päättävällä taholla lainkaan?

Ongelma on laaja, eikä siihen ole vain yhtä ratkaisua. Tarvitsemme kouluihin nykyistä enemmän henkilökuntaa, matalan kynnyksen apua, uusia toimintamalleja ja tunnetaitoja sekä lakimuutoksia jotta kouluilla voisi olla sekä pehmeitä, että kovempia työkaluja käytettävissään kiusaamis- ja väkivaltatilanteisiin. Lisäksi opiskeluun on löydyttävä toimivat ja terveet tilat – sellaiset, jotka ottavat huomioon erilaiset oppilaat. Jokainen lapsi tarvitsee turvallisen ja kuuntelevan aikuisen, mutta valitettavasti tällaista henkilöä ei ole saatavilla kaikissa kodeissa. Siksi meidän pitää varmistaa, että turvallinen ihminen löytyy kouluista. Emme tietenkään voi ulkoistaa kasvatustehtävää kunnille ja valtiolle, joten myös koteja on tuettava perhepoliittisilla ratkaisuilla, jotta kasvatuksen ongelmat voidaan voittaa ja hyvinvointia lisättyä.

Omassa eduskuntatyössäni yksi tärkeimmistä asioista on lasten- ja nuorten ongelmien ratkaisuun tähtäävien toimien eteenpäin vieminen. Teen päivittäin töitä sen eteen, että varhaiskasvatuksessa ja myöhemmin koulupolulla voitaisiin nähdä maailman hyvinvoivimpia lapsia ja nuoria. Heidän suojelemisensa kiusaamiselta ja väkivallalta tulee olla eduskunnan ja myös kuntapäättäjien prioriteettilistan kärkisijoilla. On aika siirtää puoluepolitiikka syrjään ja lähteä toimimaan lasten etu edellä. Kyse on meidän kaikkien yhteisestä edusta.