Koronapandemia ja siihen liittyvät tiukat rajoitukset ovat vaikuttaneet nuorten liikkumiseen merkittävästi. Valtion liikuntaneuvoston teettämän tutkimuskoonnin (Koronapandemian vaikutukset väestön liikuntaan. Marko Kantomaa (toim.) Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2020:2) mukaan lasten ja nuorten liikkuminen on vähentynyt merkittävästi etenkin arkipäivinä. Eroa aikaan ennen pandemiaa on kymmeniä prosentteja. Muutosta selittää erityisesti koulupäivän aikaisen liikkumisen ja koulumatkaliikunnan olemattomuus. Nuorten kohdalla pandemia on lisännyt myös liikkumisen polarisaatiota, eli nuorten kahtiajakoa liikunnallisesti aktiivisiin sekä vähän liikkuviin. Yleisimmäksi liikkumisen esteeksi nuoret kokivat etäopiskelusta johtuvien koulutehtävien kuormituksen.
Liikkuminen tukee lasten ja nuorten kasvua ja terveyttä. Koronapandemia ja sen aiheuttamat rajoitukset ovat kuitenkin vaikuttaneet negatiivisesti nuorten arkiaktiivisuuteen, sillä arjen hyötyliikunta ja julkinen harrastustoiminta ovat olleet osalle nuorista ainoita liikuntamuotoja. Siirtyminen etäopetukseen ja harrastustoiminnan keskeyttäminen on ollut monelle nuorelle ’’viimeinen tikki’’ liikkumisen osalta. Radikaali liikunnan määrän lasku on lasten ja nuorten kasvulle ja kehittymiselle erittäin haitallista. Tilanteesta tekee entistä hullunkurisemman vielä se, että esimerkiksi aikuisille ”tärkeitä” paikkoja, kuten ravintoloita ja kuntosaleja on saanut pitää auki melkeinpä normaalisti. Tarttuuko virus siis vain kouluissa ja nuorten harrastaessa?
Liikuntaneuvoston teettämän tutkimuksen mukaan koronapandemian aiheuttama tilanne vaati nopeita ja vaikuttavia toimenpiteitä infektion leviämisen pysäyttämiseksi. Toimenpiteiden tarpeellisuutta ei voi kieltää. Tilanne on kuitenkin kestänyt jo vuodenpäivät ja rajoituksia kiristetään taas. Lasten ja nuorten liikkumattomuus ei voi kuitenkaan jatkua, sillä riskit tulevaisuuden kannalta ovat liian suuret. Liikunta on tärkeää esimerkiksi lasten luuston ja motorististen taitojen kehittymiselle. Lisäksi liikkuva lapsi kehittyy kestävämmäksi ja taitavammaksi. Lapsilla ja nuorilla liikunta on tärkeässä roolissa myös sosiaalisen vuorovaikutuksen vuoksi. Liikunnan ja sen kautta tulevien sosiaalisten kontaktien vähyydellä on myös suoria vaikutuksia mielenterveyteen, sillä liikkumattomuus lisää masennusriskiä. Monelle nuorelle koulussa käynti, koulukavereiden tapaaminen ja liikuntaharrastukset ovat henkireikiä, joista ei voi tinkiä nuorten mielenterveyden uhalla.
Koronarajoituksien tarpeellisuutta ei voi kiistää, mutta lasten ja nuorten kohdalla rajoitusten logiikka on pettänyt pahasti. Esimerkiksi juuri urheiluseuratoiminnalla on merkittävä rooli lasten ja nuorten liikuttajana. Jos harrastus- ja urheilumahdollisuudet viedään pois lapsilta, kustannukset ovat merkittävät. Kyseessä ei ole mikään vähäpätöinen asia, sillä liikkumattomuuden hinta yhteiskunnalle on noin 3,2-7,5 miljardia euroa vuodessa, mikä on paljon enemmän kuin esimerkiksi tupakan ja alkoholin kustannukset. Tästä herää kysymys, onko lasten harrastustoiminnan sulkemisen hyödyt yhteiskunnallisesti suurempia kuin sulkemisesta aiheutuvat haitat?