Vaikka koulukiusaamisesta ja siihen puuttumisesta on keskusteltu runsaasti viime vuosina, ongelmaa ei ole saatu kitkettyä. Kiusaaminen näkyy selkeästi erilaisissa lapsille ja nuorille suunnatuissa kyselyissä vuosittain. Aihe nousee esiin tasaisin väliajoin mediassa, ennen kuin taas katoaa hetkeksi. Viime päivinä kiusaamisen karut kohtalot ovat jälleen puhuttaneet.
Sykli tuntuu olevan samanlainen myös eduskunnassa. Kuluvan vuoden keväällä käsittelyssä oli useita koulukiusaamisen vastaisia valtiopäivätoimia. Asiasta voivotellaan ja täysistunto salissa todetaan kuinka tärkeästä asiasta on kyse. Vain teot ratkaisevat ja usein – eli lähes aina kauniiden sanojen jälkeen konkreettiset kiusaamisen vastaiset teot kuitenkin loistavat poissaolollaan. Tuntuu hyvin omituiselta, ettei meillä Suomessa haluta edes kokeilla muualla maailmassa toimiviksi koettuja ratkaisuja. Ehdotukset sivuutetaan täysin kauniiden ja koskettavien salikeskustelujen jälkeen. Voimmeko siis sanoa, että olemme tehneet kaikkemme asian eteen jos toimintapa on tämä?
Itse aion tehdä kaikkeni, että uusia toimintamalleja viedään vähintään kokeiluasteelle ja päätökset tehdään sen jälkeen kun meillä on näyttöä suuntaan jos toiseen. Sain keväällä ennen eduskunnan istuntotaukoa omalle kiusaamisen vastaiselle lakialoitteelleni enemmistön, eli yli 100 kansanedustajan allekirjoituksen, ja se etenee lähetekeskusteluun nyt syksyllä. Lakialoitteessani esitän, että opettajalla ja rehtorilla olisi velvoite puuttua lukiossa tai ammatillisessa oppilaitoksessa esiintyvään kiusaamiseen, väkivaltaan ja häirintään.
Olen nähnyt läheltä liian monen lapsen ja nuoren koko elämän valuvan hukkaan koulukiusaamisen ja -väkivallan seurauksena. Meidän päättäjien tulisi paremmin ymmärtää miten paljon inhimillistä tuskaa sekä valtavia kansantaloudellisia menetyksiä nämä ongelmat aiheuttavat. On aika siirtää omat ideologiset ajattelut syrjään. Meillä ei ole varaa menettää yhtään ihmistä koulukiusaamisen takia.